Siviilivihkimisen peruskaava on kirjattu avioliittoasetuksen 9 §:ään. Juridisesti vihkiseremonia ei edellytä sen vuolaampia puheita; naimisiin pääsee niin halutessaan todellakin muutamassa minuutissa. Tapaan itse sanoa, että vihkikaavassa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään liikaa.
Lyhyt ja kompakti vihkihetki voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos seremonia jännittää kovasti, tai pitemmän puhumisen kuuntelu ei muutoin tunnu tilanteessa luontevalta. Mutta mikäli pari niin toivoo, siviilivihkimiseen voi kaavan ohella sisällyttää paljon muutakin, isoa tai pientä.
Seuraavat ajatukset koskevat omaa työskentelyäni ilta- ja viikonloppuvihkijänä. Siviilivihkijöillä ei sinänsä ole velvollisuutta puhua tai lukea muuta kuin vihkikaava, ja niinpä kukin vihkijä päättää itse, mitä muuta mahdollisesti sanoo ja mitä ei. Lisäksi virka-aikana DVV:ssa ja käräjäoikeudessa tehtävissä vihkimisissä olosuhteet ovat usein vähän erilaiset kuin ilta- ja viikonloppuvihkimisissä, koska ensin mainitut kuuluvat virkavelvollisuuden piiriin, ja jälkimmäiset perustuvat vihkijän vapaaehtoisuuteen.
Vihkimiseen saa tuotua tunnelmaa ja henkilökohtaisuutta erilaisilla teksteillä, runoilla, puheilla ja vaikkapa vihkiparin kirjoittamilla valoilla. Myös puheenvuoro voi kiertää; se voi olla vuorotellen vihkijällä, jollakin vihkiparin läheisellä ja parilla itsellään.
Jos vihkitoimituksen toivotaan sisältävän muutakin kuin alkutervehdyksen ja kaavan, yksi hyväksi havaittu seremonian rakenne on seuraava:
- vihkijän alkusanat
- runo/muu teksti ja/tai puhe
- tekstin lukijana tai puhujana voi olla vihkijä ja/tai joku parin läheinen
- vihkikaava
- kaavaan voidaan niin haluttaessa upottaa vihkiparin valat toisilleen
- kaavaan kuuluu sormuksen/sormusten anto, jos jompi kumpi tai molemmat saavat sormuksen
- kaava päättyy suudelmaan
- mahdollinen vihkimiseen liittyvä laulu- tai musiikkiesitys
- voi olla myös seremonian alussa tai keskellä (vihkimisen jälkeen biisistä voi kuitenkin jäädä vähän parempi muistijälki, kun ei enää niin kovasti tarvitse jännittää)
Jos juhlat ovat isommat ja vieraitakin enemmän kuin muutama, usein halutaan (ja kannattaa) etukäteen suunnitella myös vihkiparin saapuminen vihkitoimitukseen ja siitä poistuminen vihkimisen jälkeen. Eri variaatioita on paljon. Pari voi astella paikalle rinta rinnan tai yhtä aikaa eri suunnista. Toinen tulevista puolisoista voi odottaa vihkijän kanssa vieraiden edessä, ja toinen saapuu paikalle joko yksin tai saattajan kanssa. Saapumiset ja poistumiset voivat tapahtua säestyksen kanssa tai ilman musiikkia. Ja ainahan ei ole pakko kävellä; eräs veden äärellä vihitty pari lipui vihkimiseen tyylikkäästi suppilaudoilla.
Sormuksen/sormusten anto seremoniassa ei ole pakollista, vaikka yleistä se toki on. Eikä ole olemassa pakollista sääntöä siitäkään, kuka seisoo oikealla ja kuka vasemmalla, tai miten päin seistään (tai istutaan) ja mihin suuntaan katsellaan.
Pääasia on, että paikalla ollaan yhteisestä tahdosta, ja että vastaus vihkijän kysymykseen on molemmilla sama!